JÄLJET

Hannele Huovi

Kerran kun tonttu Tosi Pikkuinen kulki metsän reunaa ihan yksin, hän näki polun varrella pikkuruiset jäljet. Hän oli juuri riidellyt Aleksin kanssa ja kuuli vieläkin korvissaan, kuinka hän paiskasi Aleksin lelupupun lattialle. Tonttu Tosi pikkuinen oli huutanut Aleksille monta ilkeää sanaa ja hänestä tuntui kuin sanat olisivat hiipineet hänen selkänsä takana polulla.

 Pakkaslumi narisi töppösen alla ja metsä kiilsi kalpeassa talven auringossa. Oli hyvin kylmä. Tosi Pikkuinen kaipasi kovasti ystävää. Juuri silloin hän näki pikkuiset jäljet. Ja siellä missä jäljet loppuivat, istui samettikarvainen metsähiiri ja tuijotti häntä.

- Hei, sanoi metsähiiri.
- Hei, vastasi tonttu Tosi Pikkuinen.
Sitten he olivat hetken vaiti. Metsähiiri katseli tonttua ja tonttu katseli metsähiiren jälkiä, jotka olivat kuin kirjoitusta tai siveltimen iloisia vetoja.

- Minulla ei ole ystävää, sanoi tonttu Tosi Pikkuinen.

Hiirtä nauratti.
- Älä naura, sanoi tonttu.
Mutta hiiri jatkoi hihitystään eikä ollut huomaavinaan, kuinka yksinäinen tonttu oli.
Sitten se sanoi:
- Onhan sinulla ystävä. Aleksi.
- Minä olen riidellyt Aleksin kanssa! Tosi Pikkuinen huusi.
- Paha juttu, tuumi hiiri. – Mutta onhan täällä ystäviä, koko metsän väki.
Hiiri huitaisi pienellä tassullaan laajan kaaren metsään päin. Tonttu Tosi Pikkuinen ei nähnyt ketään.
Hiiri katsoa napitti tonttua mustilla silmillään, mutta kun tonttu ei äreissään pystynyt näkemään ketään metsässä, hiiri alkoi vihdoin neuvoa häntä.
- Katsohan, tästä on kettu hiipinyt. Ja tuollaisia merkkejä jää hangelle, kun vihervarpuset hyppelevät lumella.

Silloin tonttu Tosi Pikkuinen alkoi nähdä polun varressa lisää ihmeellistä kirjoitusta. Tonttu näki uusia salaperäisiä viestejä, joita pienet tassut ja linnunvarpaat olivat kirjoneet pakkaslumelle.

- Kaikesta jää jälki, sanoi hiiri. Tosi Pikkuinen katsoi taakseen ja näki omien huopatöppöstensä pienet painaumat polulla. Tonttu tunsi myös, millaisia jälkiä oli jäänyt riidasta Aleksin kanssa. Tonttu Tosi Pikkuinen punastui. Hiiri huomasi sen.

- Usein jäljet tuntee myös tuoksusta, jatkoi hiiri. – Tuoksu ei näy, mutta sen tuntee.Tonttu Tosi Pikkuinen nyökkäsi.- Ja puhtaalla lumella jäljet näkyvät oikein selvästi, sanoi hiiri.- Niin, sanoi tonttu ja nyökkäsi taas.