Klikkaa laulun nimeä ja näet sanat
On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
kertosäkeistö
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen (x2)
On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi.
kertosäkeistö
On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
kertosäkeistö
Minä muistan lapsuuden joulut,
Muistan kaikki tuoksutkin sen.
Kylän laidalle, luo vanhan naisen
Aattoaamuina vein kukkasen.
Hänen kanssaan koristin kuusen,
Pikkuleipiä maistelin.
Joka kerta hän sanat nuo lausui,
Niitä vaieten kuuntelin:
Rauhaa, joulurauhaa,
Muista joulusi pyhittää.
Se vain, mikä meissä on hyvää,
Meidän jälkeemme tänne jää.
Kun rauhaa, joulurauhaa
Hänen kuulin toivottavan,
Niin silloin, vasta silloin
Tunsin jouluni alkavan.
Tänä jouluna jälleen kuljin
Luokse pirttinsä syrjäisen.
Minä ikkunat pimeät löysin,
Pihan aution, hiljaisen.
Kertoi naapuri vanhuksen tienneen
Minun aattona tulevan;
Oli toivonut hän kummullensa
Joulutähden mun laskevan.
Rauhaa, joulurauhaa
Mulle toivota ei nyt hän.
On poissa nuo lempeät silmät,
Tuoksu tuvan tuon lämpimän.
Rauhaa, joulurauhaa
Voinko löytää nyt milloinkaan?
Minä miksi en aikaisemmin
Häntä saapunut katsomaan?
Kirkkomaalle hiljaa nyt kuljin,
Kuljin silmin kyyneltyvin.
Hänen kummulleen toin joulutähden,
Yhden kynttilän myös sytytin.
Sillä hetkellä, liekki kun syttyi,
Tunsin lämpimän henkäyksen.
Tähtitaivaalta lempeä tuuli
Viestin toi mulle kuiskaten:
Rauhaa, joulurauhaa,
Muista joulusi pyhittää.
Se vain, mikä meissä on hyvää,
Meidän jälkeemme tänne jää.
Kun rauhaa, joulurauhaa
Kuulen tuulen kuiskaavan,
Vihdoin tunnen, sittenkin tunnen
Minä jouluni alkavan.
Joulun suuri salaisuus ei sammu milloinkaan.
Silloin maata ikuisuus leikkaa valollaan.
Silloin kaikkein köyhinkin saa lahjan omistaa.
Riemulaulu enkelin tuo toivon sanomaa.
Joulun suuri salaisuus saa kansat laulamaan.
Seimen lapsen ihanuus tuo rauhan päälle maan.
Viholliset kättä lyö, on aika sovinnon.
Nyt on pyhä jouluyö, nyt taivas läsnä on.
Joulun suuri salaisuus on keskellämme nyt.
Laulaa maa ja avaruus: On poika syntynyt!
Kellon soitto kirkkaana soi yllä kaiken maan.
Suuri, pyhä Jumala on tullut taivaastaan.
Kellon soitto kirkkaana soi yllä kaiken maan.
Suuri, pyhä Jumala on tullut taivaastaan.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.
Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa;
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kulkevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
Istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
Ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
Ah', tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään mä saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman.
Jouluyö, juhlayö,
Päättynyt kaikk' on työ,
Kaks vain valveill' on puolisoa
Lapsen herttaisen nukkuessa,
Seimikätkyessään. (2x)
Jouluyö, juhlayö:
Paimenill' yksin työ,
Enkel' taivaasta ilmoitti heill':
"Suuri koittanut riemu on teill'!
Kristus syntynyt on!" (2x)
Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
Olkoon suosio suur'! (2x)
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.
Kautta avaruuksien kaikuu laulu riemuiten:
Jeesus tullut on!
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.
Taivahalla säteillen välkkyy sarja tähtösten:
Jeesus tullut on!
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.
Kirkkaat joulukynttilät lempeästi hymyvät:
Jeesus tullut on!
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.
Kaikuu laulu lapsosten kirkkahasti helkkyen:
Joulu tullut on!
Sielussain kuulen enkelkelloin soivan,
joulunsanomaa ne mulla kumajaa.
Muistoissain nään mä lapsuuskodin oivan:
äidin isän keralla taas vietän joulua.
Yllä maan soi talvisen ääni enkelkellojen
kaikkialle tiedottain: Joulun tuon mä tullessain.
Polle valmiina jo matkaan on,
hilpeästi tiu´ut soi,
kaikki rientää joulukirkkohon,
tähtitaivas kipunoi.
Hiljaisina kuunnelkaa enkelkelloin sanomaa,
joulua ne toivottaa rauhaisaa.
Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!
Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!
Kertosäe:
Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.
Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.
Nyt taivaat avautuu,
laulaa kuoro enkelten.
Maan ääriin kantautuu
suuri ilouutinen
kertosäe:
Tulkaa kaikki nyt laulamaan
on Poika syntynyt maailmaan
Tulkaa laulamaan
Nyt huolet unohtuu,
kukat peittää maan
kun kansa kokoontuu,
Herraa vastaanottamaan
kertosäe
Maailma kirkastuu,
tuikkii tähdet Herralle.
Myös aurinko ja kuu
kumartavat Lapselle.
kertosäe
Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan
Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristinkuoleman
Jo toivon säde hohtavainen loistaa
nyt yllä maan ja merten aavojen
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Jo kirvonneet on syntiemme kahleet,
on taivas auennut lapsille maan
Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi,
siis Luojan kiitosta laulamme vaan
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas,
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie.
Kiitävi aika,
Vierähtävät vuodet,
Miespolvet vaipuvat unholaan:
Kirkasna aina
Sielujen laulun
Taivainen sointu säilyy vaan.
Enkelit ensin
Paimenille lauloi,
Sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
Maassa nyt rauha,
Kun Jeesus meille armon toi!
Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
Maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt
On tänään tänne syntynyt.
Ja tää on teille merkiksi:
Seimessä lapsi makaapi."
Nyt Jumalalle kunnia,
Kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
Veisaavat hälle kiitoksen.
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.
Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Pöydän päälle veittikaiset rientää, veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?”
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.
Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.
Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.
Kiitos sulle, Jeesuksemme,
kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme,
paras joululahjamme.
Tullessasi toit sä valon,
lahjat rikkaat runsahat,
autuuden ja anteeks'annon,
kaikki taivaan tavarat.
Anna, Jeesus, Henkes' valon
jälleen loistaa sieluumme.
Sytytellä uskon palon,
siunaa, Jeesus, joulumme.
Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta usein unhohon jää.
Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.
Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten.
Tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen:
Aattoilta pitkä on, taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään!
Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.
Reippahasti käypi askelet,
äidin hommat on niin kiireiset:
lahja peittyi kääröihin,
ukset kiinni pantihin,
vaan on hauska sentään!
Taatto, taatto läksi innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan;
latva saapi tähtösen,
oksat kaikki, tiedät sen,
paljon kynttiöitä!
Kun on valmis kuusi kultainen,
rynnistääpi lapset huoneeseen.
Ken on tuonne tullutkaan,
joululahjat pussissaan?
Vanha joulupukki!
Lapset kaikki huutaa: oi, oi, oi!
Kohta kiitos riemuin soi, soi, soi!
Sievä vauva Maijan on,
Annin kelkka verraton,
orhi oiva Veikon!
Päättyy joulu, vaikk´ ei kenkään sois,
joulukuusi viedään pois, pois, pois.
Mutta ensi vuonna hän
saapuu lailla ystävän –
ei voi toivo pettää.
Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll´ on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset.
Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
vietä iltaa joukossamme
täällä meidän riemunamme.
Tervetullut meille aina,
käypä tänne, puuta paina,
tai jos leikkiin tahdot tulla,
kahta hauskempaa on sulla!
Joulupukki:
Kiitos, kiitos, kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset,
terve teille, pienokaiset,
leikkiväiset, laulavaiset.
Hauska tääll´ ois iltahetki,
vaan on vielä pitkä retki:
kuusen luota kuusen luokse
mulla matkan suunta juoksee.
Lapset:
Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
viivy vielä pieni hetki,
vaikka onkin pitkä retki.
Tässä tuomme sulle mettä
vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi
kulkea kuin aimo miesi.
En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulla maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo!
Kun maass´ on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.
Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.
On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks´ mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.
On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät, paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä.
Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä!
Oi käykää, ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.
Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä!
Oi anna, Jumala, armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit´ auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!
Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi –
muuten matka jää.
Tässä vesimalja
silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja
reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa.
Siin´ on silmäin eessä
synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina,
nouskaa kannoille!
Mäenrinteen alla
talo törröttää,
joka ikkunalla
kaksi kynttilää.
Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo. Joulu on taas, joulu on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Lapsilla on, lapsilla on
aamusta iltaan hauskaa.
Hei, tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämä
Ja sekin synkkä ja ikävä
Hei, tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika!
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki:
Sinä ja minä, sinä ja minä.
Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.
Sen kohta valjastan reen pienen etehen,
ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.
Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.
Rekehen, rekehen nouse matkaamaan!
Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.
On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa.
Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.
Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.
Toiseen maailmaan tää retki meidät vie,
niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie.
Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi.
En retkeämme unhoittaa kai milloinkaa mä voi.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.
Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.
Rekehen, rekehen nouse matkaamaan!
Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.
On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa.
Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.
Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee