Joulukuusi

Suomalaisiin koteihin saapui joulun tunnelmaa tuomaan joulukuusi 1800-1900 lukujen taitteessa. Nopeasti se saavutti suosion ja vakiintui osaksi joulun perinteitä. Metsän tuoksuinen kuusi kelpasi aluksi ihan luonnollisessa asussaan, mutta pikkuhiljaa sitä alettiin koristella perheen varallisuuden ja elämäntilanteen mukaan. Kuuseen laitettiin sopivia jouluruokia, kuten omenoita tai rinkeleitä tai paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Lippunauhat olivat suosittuja varsinkin suomenkielen aseman voimistuessa ja tietenkin Suomen itsenäistymisen aikaan.
 
Nykyään ne perinteiset olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alussa. Olkea oli helposti saatavilla ja sen käsittely oli tuttua. Elävät kynttilät , nykyajan paloturvallisuuden kauhistus, olivat siirtyneet koristamaan myös joulukuusia.

Yksilöllisyyden korostuessa myös kuusen koristelu on aikaa myöten vakiintunut eri perheissä omaan uomaansa.  Tyyli on vapaa ja kaupat pursuavat eri koristeluvaihtoehtoja. Monissa kodeissa samat perinteiset koristeet kaivetaan vintistä joka aatto, toisissa perheissä seurataan trendejä tai vaihdetaan fiiliksen mukaan siniset pallot lankatonttuihin. Amerikkalaistyylinen ylikoristelu vilkkuvaloineen on myös yleistymässä, samoin muovikuuset. Nämä ikivihreät muovipuut ovat löytäneet uskollisen käyttäjäkunnan muistakin kuin allergiaperheistä; kuusi on aina täydellisen tuuhea eikä taatusti varise.

 

 


Joulukortit

Joulukortit ovat jouluisin lähetettäviä tervehdyskortteja, joissa toivotetaan hyvää joulua. Useasti joulukorteissa toivotetaan myös hyvää uutta vuotta.

Joulukorttien kotimaa on Englanti: ensimmäistä tunnettua korttia painettiin Lontoossa vuonna 1843 1000 kappaletta. Joulukortit saivat nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa, vaikka Keski-Euroopassa uuden vuoden lahjat ja tervehdykset olivat olleet pidempi perinne. Kuitenkin Saksaan syntyi 1860-luvulla joulukorttiteollisuutta, joka menestyi hyvin ja hallitsi parikymmentä vuotta Euroopan markkinoita.

 

Joulukorttien aiheet eivät aluksi olleet kovin jouluisia. Tonttujen ja muiden sijaan korteissa oli pitsimäisiä koristeita ja erilaisia kukkasia. Myöhemmin jouluiset aiheet, kuten joulupuuro, tontut ja kynttilät ovat lisääntyneet korteissa. Nykyisin suosittu joulukuusi ei ole niin vanha aihe kuin tontut ja kynttilät. Joulukuusen ulkonäkö antaa tietoa eri vuosikymmeniltä ja eri maista. Joulukuusi liittyy korteissa perhejouluun tai metsän väen joulunviettoon.

Korteissa on nykyään kuvattu erilaisia aiheita, joista talviaiheet ovat yleisimpiä. Useissa nykyajan korteissa on kuvattuna Joulupukki tai enkeleitä. Myös valokuvat esimerkiksi linnuista ja oikeista kuusista ovat nykyajan korteissa yleisiä.


Joulupöytä
 
Köyhässä pohjolassa mässäilyyn oli varaa vain juhlan aikana. Arkena syötiin vaatimattomasti, nälkärajan tuntumassa. Jouluna ei oltu köyhiä eikä saitoja.Itse asiassa modernit suomalaiset syövät juuri jouluna vaatimattomammin kuin arkena. Joulupöydällä on niin vahvat perinteet, että kansa joutuu palaamaan maalaiskulttuurinsa juurille. Jouluna otetaan esille se murkina, jota ennen pideettiin herkkuna.
Jokaisen aikuisiälle ehtineen suomalaisen joulupöytä on eliniän aikana muuttunut. Aattoruuan perusta on silti hyvin vanhanaikainen. Joulupöytä ei olisi juhlakattaus, ellei sen sisältö poikkeaisi arjesta.
Jouluaterialla kunnioitamme menneiden polvien muistoa rakentamalla sen peruselementit niistä mauista, joita esivanhempamme pitivät ylellisyytenä ja herkkuna. Jouluruoka on paluu omaan lapsuuteen. Juhlan hetkellä heittäydymme vanhoillisiksi ja pikkutarkoiksi: "Juuri tämä tuo oikean joulun..."

Suomalaiset laatikkoruuat ovat läntistä lainaa. Ruotsiksi laatikko on låda, siitä tulee murresana loora. Nimensä laatikot ovat saaneet suorakaiteen muotoisista, peltisistä paistinastioista. Nykyastiat ovat myös keraamisia tai kertakäyttöfolioita.
Laatikot valmistetaan paistinuunissa. Kun uune ei ollut, laatiokoiden tapaiset vanukkaat valmistettiin avotulella padassa. Perinnevanukas on liinaan kääritty herne-sianlihasekoitus. Se kypsyi padan liemessä tuntikausia. Kiinteän ruokamassan sideaineena olivat herneen tärkkelys ja suolalihan rustojen liima-aines.

Joulupöytään kuuluu myös perinteisesti joulukinkku. Sianliha pysyy mehevänä kun sen paistaa alhaisessa lämmössä. Pitkä kypsyminen tuo keittiöön ja vähitellen koko huoneistoon vienon ja pitkäaikaisen ruoan tuoksun.

Joulusauna

Joulusauna kuului suomalaisen talonpojan juhlaan. Säätyläiset eivät saunoneet jouluna. Jukolan talon seitsemän veljestä sen sijaan kylpivät sydämensä kyllyydestä. Saunan lämmitys aloitettiin ajoissa, usein jo edellisenä yönä, jotta kaikki ehtivät saunoa valoisana aikana. Saunassa lymyttiin hiljaa, etteivät sääsket ja itikat seuraavana kesänä hätyyttelisi. Auringon laskettua saunan otti haltuunsa näkymätön väki, talon entiset löylymiehet.

 

  Joululaulut

Musiikki on ehdoton edellytys kunnon joulutunnelman aikaansaamiseksi. Monille joululaulut ovat tärkeintä joulussa. Kirkoissa adventtiaikaan järjestettävät kauneimpien joululaulujen konsertit keräävät penkkiin uskovat ja pakanat.
Vanhinta joulumusiikkia ovat jouluvirret. Niistä suurin osa on tullut Suomeen Saksasta, Italiasta ja Itävallasta. Kauneimpia joululauluja ovat tutut Enkeli taivaan, Joulu yö, juhla yö, Hoosianna, Oi sä riemuisa, Kun maass´ on hanki, Heinillä härkien kaukalon, Oi kuusipuu ja Reippahasti käypi askeleet.
Jokaisella on joululaulusuosikkinsa. Ne ovat hartaita tai riehakkaita, supisuomalaisia tai ihka ulkolaisia, perinteisiä vanhoja tai uusia klassikkoja. Useimmille rakkain laulu kuuluu kuitenkin utuisimpaan lapsuuteen.

Adventtikalenteri

Mitä pienempi on, sitä hitaammin joulu saapuu. Ei siis ihme, että adventtikalenteri nykyään löytyy miltei jokaisen lapsen sängyn vierestä. Adventtikalenteri (lat.kielinen sana adventus = saapuminen, lähestyminen) levisivät maahamme jo 1930-luvulla Saksasta. Alkujaan ne olivat paperille painettuja ja ne kiinnitettiin usein ikkunaan. Ensimmäisissä kalentereissa ei ollut luukkuja. Kalenterin kuvat painettiin läpinäkyvälle paperille, jolloin valo heijastui kauniisti niiden läpi. Nykyään kaupan olevissa kalentereista voi luukun takaa löytää suklaapalan joka aamu. Itse valmistaen kalenterista voi tehdä hyvinkin omaperäisen, myös aikuiselle sopivan. Kukapa ei ilahtuisi aamuisesta runonpätkästä - puhumattakaan muista yllätyksistä!

 

kuvat: Old fashion christmas

Postimuseo