Minulla on tapana sulkea tietokone jo aatonaattona, joten luukkua 24 ei varsinaisesti tule. Tässä siis tämän vuoden viimeinen luukku.

Aaton aatto on mielestäni lähes Jouluaaton veroinen päivä. Silloin viimeistellään joulu, leivotaan ehkä jotakin pientä, koristetaan kuusi, muistetaan vielä muutamia ystäviä lahjoilla, siistitään taloa. Kinkku on sulamassa ja viimein myöhään iltasella se pääsee uuniin. Se levittää koko taloon ihanan tuoksun. Silloin on jo hyvä pysähtyä hetkeksi. Istahtaa sohvalle, kuunnella hiljaisuutta, katsella kaunista kuusta ja sen kynttilöitä, tuoksutella joulua. Se on tärkeä hetki. Silloin tulisi jo viimeistään jättää kiire taakseen.

Ja entä sitten, vaikka kaikki ei olisikaan vielä niin valmista? Kinkku olisikin unohtunut kaikessa hälinässä ostaa, koristeet hukkuneet, kuustakaan ei olisi löytynyt eikä lahjoja olisi lainkaan? Ne ovat vain pikkuseikkoja. Aaton aatto iltana tulee mennä rauhallisin mielin nukkumaan, sillä Joulu tulee joka tapauksessa. Kultainen Joulu. Joulussa tärkeintä on läheiset ja sanoma pikkuisesta, joka joka Joulu syntyy tallin seimeen härkäin ja lammasten keskelle.

Rauhallista, Stressitöntä ja Ihanaa Joulua kaikille! Blogin puolella tapaamme jälleen ensi vuonna.